En oikein muista, milloin opin neulomaan. Jo pienenä tyttönä pitelin puikkoja käsissäni. Matkin innokkaasti äitiäni, joka neuloi sukkia ja lapasia taitavin ottein. Minä olin silloin onnellinen siitä, että sain siinä hänen rinnallaan siirrellä silmukoita puikolta toiselle.
Iän myötä ovat omatkin taitoni karttuneet. Tänä päivänä käsissäni pysyvät niin puikot, koukku kuin villahahtuvatkin. Kaikenlaiset kädentyöt, näpertäminen ja näprääminen, kiinnostavat minua ja se pienen tytön innokkuus tekemiseen on säilynyt yhä. Minä nautin kädentöistä, toivottavasti sinäkin viihdyt hetken tekemisieni äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti